Visakoivu

Visakoivu

Betula pendula var. carelica

Visakoivu – Betula pendula var. carelica (masurbjörk)

Visakoivun puuaines on koristeellisen kuviollista ja hyvin kovaa, minkä vuoksi sitä hyödynnetään mm. arvokkaissa huonekaluissa. Koristepuuna visakoivu sopii isoile pihoille ja puistoihin, sillä sen latvus saattaa olla hyvin leveä. Latvus päästää runsaasti valoa lävitseen. Puu kestää nuorena melko hyvin tuulta, mutta vanhana se varistaa oksia herkemmin. Nopeakasvuinen puu juurtuu pääasiassa ylimpään maakerrokseen ja vie veden ja ravinteet pienemmiltä kasveilta, jollei niitä ole suojattu juurimatolla. Koivu ei siedä maantäyttöä juuristoalueella eikä tiesuolaa. Runko vaurioituu ja lahoaa herkästi kolhuista eikä kerran rikkoutunut valkoinen tuohi kasva ennalleen.

Korkeus: 5–15 metriä.
Kasvutapa: Heikosti visoittunut puu näyttää miltei tavalliselta rauduskoivulta, mutta vahvasti visoittuneen puun runko on selvästi muhkurainen ja haarautuu usein alhaalta. Se tekee latvuksesta hyvin leveän.
Lehdistö: Vinoneliömäinen tai kolmiomainen, syksyllä himmeän oranssinkeltainen.
Kukinta: Riippuvat keltaiset hedenorkot avautuvat toukokuussa lehtien puhjettua.
Kasvupaikka: Aurinko; kasvualusta kuiva–tuore, keskiravinteinen. Visakoivu viihtyy hieskoivua paremmin kuivassa maassa, mutta se sietää ajoittain seisovaa vettäkin. Runsaassa valossa latvus pysyy kauniina.
Vyöhykkeet: I–VI(VII).
Taimiväli: 5–7 metriä.
Leikkaus: Koivuja leikataan mahdollisimman vähän, lähinnä kuolleita oksia poistetaan. Leikkaus tehdään mieluiten elokuussa, sillä puulla on runsas mahlavuoto kevättalvella ja keväällä.