Jaloangervot

Jaloangervot

 

Astilbe Montgomery

Japaninjaloangervo 'Montgomery' on yksi vahvimmista punakukkaisista lajikkeista. © Kuva Ella Räty

Jaloangervot ovat kestäviä ryhmäperennoja, jotka suosivat puolivarjoisia, runsasmultaisia paikkoja. Ne ovatkin kotoisin Itä-Aasian ja itäisen Pohjois-Amerikan valoisista metsistä ja kosteilta ruohikoilta. Jaloangervot menestyvät myös auringon paisteessa, kun hyvälaatuista kasvualustaa on riittävästi. Lähellä ei saisi kasvaa metsävaahteran ja koivujen kaltaisia vahvajuurisia puita. Happamuutta sietävinä jaloangervot viihtyvät alppiruusujen, atsaleojen ja hortensioiden seurassa.
Jaloangervot jaetaan useaan lajikeryhmään. Varhaisimmat lajikkeet kukkivat heinäkuun alkupuolella, myöhäisimmät syyskuussa. Jaloangervot ovat melko hyviä perhoskasveja; ne houkuttavat mm. neitoperhosia. Miedosti tuoksuvat kukinnot jäävät kuihduttuaan talventörröttäjiksi. Jaloangervojen tasaiset lehtimättäät leviävät hillitysti. Keväthalla voi vahingoittaa vastaistutettujen jaloangervojen lehtiä. Myöhään loppukeväällä puhkeavasta lehdistöstä voi päätellä kukkien sävyn: mitä tummemman punaiset lehdet, sitä purppuraisemmat kukat.

 

Astilbe Amethyst

'Amethyst' kuuluu Arendsii-lajikeryhmään. © Kuva Ella Räty

Tarhajaloangervo – Astilbe Arendsii-ryhmä (astilbe)

Useimmat Arendsii-lajikeryhmän jaloangervot kukkivat keski- tai loppukesällä.
Tavallisesti pystyjen kukintojen värikirjo ulottuu valkoisesta tumman
punaviolettiin. Lajikeryhmän loi Georg Arends 1900-luvun alkupuolella, mutta
myös myöhemmin syntyneet lajikkeet sijoitetaan Arendsii-ryhmään, jos niiden
sukupuu on samankaltainen.
Korkeus: 60–100 cm.
Kukinta: heinä–elokuu, kukkien väri valkoinen–roosa–punavioletti.
Kasvupaikka: Aurinko–varjo. Kasvualusta tuore, humuspitoinen,
runsasravinteinen.
Istutustiheys: 35 cm.

Japaninjaloangervo – Astilbe Japonica-ryhmä (silverastilbe)

Hyvin paljon Arendsii-ryhmän kasveja muistuttavat japaninjaloangervot alkavat
kukkia pääsääntöisesti varhain, valoisilla paikoilla heinäkuun alkupuolella.
Aikaisen kukinnan vuoksi japaninjaloangervoja hyödetään keväällä kukkaan
etelämpänä Euroopassa. Kukinnot ovat kolmiomaiset ja melko ilmavat; lehdet
kiiltävät. Kasvit jäävät yleensä melko mataliksi. Lajikeryhmä polveutuu
kosteilla vuorenrinteillä tavattavasta japaninjaloangervosta (Astilbe
japonica
). Luonnonlaji on valkokukkainen, mutta viljeltäviin jälkeläisiin
mahtuu yhtä vaihtelevan punasävyisiä perennoja kuin Arendsii-ryhmässä.
Korkeus: 50–70 cm.
Kukinta: heinäkuu; kukkien väri valkoinen–roosa–punavioletti.
Kasvupaikka: Aurinko–varjo. Kasvualusta tuore, humuspitoinen, runsasravinteinen.
Istutusväli: 35 cm.

Isojaloangervo – Astilbe chinensis var. taquetii (stor plymastilbe)

Itä-Aasian luonnossa tavattavat kasvit ovat melko vaaleakukkaisia verrattuna
voimakkaan violetinpunaisiin viljelymuotoihin, kuten ’Purpurkerze’,
’Purpurlanze’ ja ’Superba’. Isojaloangervot kukkivat selvästi muita jaloangervoja pidempään. Kukinnot kohoavat syyskesällä jopa 200 sentin korkeuteen. Tiivis kukinto on peräti 45 cm pitkä, ja lehdetkin voivat olla 40-senttiset.
Kun tyypilliset isojaloangervot kaatuvat helposti syyssateissa, vain keskimäärin 50-senttiset Visions-isojaloangervot pysyvät yleensä pystyssä. Lisäksi lyhyehköt, mutta tanakat kukinnot avautuvat jo heinä–elokuun vaihteessa. ’Visions’ on vahvan roosakukkainen, ’Visions in Pink’ vaaleamman punainen ja ’Visions in Red’ tumman violetinpunainen.
Korkeus: 100–150 cm.
Kukinta: elo–syyskuu; kukkien väri valkoinen–roosa–punavioletti.
Kasvupaikka: Aurinko–varjo. Kasvualusta tuore, humuspitoinen,
runsasravinteinen.
Istutusväli: 40 cm.

Sulkajaloangervo – Astilbe Simplicifolia-ryhmä (fjäderastilbe)

Matalat sulkajaloangervot polveutuvat Astilbe simplicifolia -lajista. Etelä-Japanin vuoristossa kasvavan lajin lehdet ovat 5–8-senttiset ja karkeahampaiset. Ilmavan kukinnon haarat kaartuvat sivuille, mikä on tyypillistä myös lajista risteytetyille viljelymuodoille, jotka kukkivat suhteellisen myöhään elokuussa. Isokokoisimpiin sulkajaloangervoihin kuuluu ’Hennie Graafland’, jonka vaaleanpunaiset kukat kohoavat puolen metrin korkeuteen. Vain 30-senttinen ’Inshriach Pink’ muodostaa tiheän lehtimättään, josta nousevat punaiset varret päättyvät hennon vaaleanpunaisiin, nuokkuviin kukintoihin. Samankorkuisen ’Sprite’-sulkajaloangervon kukinto on jopa 35 cm pitkä.
Korkeus: 30–50 cm.
Kukinta: elokuu, kukat vaalean liilanpunaiset.
Kasvupaikka: Aurinko–varjo. Kasvualusta tuore, humuspitoinen, runsasravinteinen.
Istutusväli: 30 cm.

Etsi lähin jälleenmyyjä