Akileijat

Akileijat

 

Aguilegia-risteymä

Jaloakileijat ovat suurikukkaisia akileijaristeymiä. © Kuva Anja Weckman

Akileijat ovat perinteisiä ryhmä- tai kivikkoperennoja. Ne leviävät itsekseen siemenistä, mutta jos siementaimet tuntuvat haittaavan, poista lakastuneet kukinnot. Se estää siementämisen ja pidentää kukinta-aikaa, joka ajoittuu pääasiassa alkukesään. Akileijojen lehdet ovat toistamiseen kolmesormiset. Monien akileijalajien lehdistö kellastuu kukinnan jälkeen, mutta kukkavarsien poisto pitää lehdistön kauemmin vihreänä. Akileijat eivät kaipaa muuta hoitoa. Kasvupaikaksi sopii puolivarjo tai aurinko, kun maa on runsasravinteinen, hikevä ja läpäisevä. Matalat kivikkolajit sietävät paahdetta.

Jaloakileija – Aquilegia x cultorum (pastellakleja)

Nämä ryhmäperennat ihastuttavat iloisen värisillä ja suurilla kukillaan, jotka ne
ovat perineet amerikkalaisilta lajeilta. Useimmat jaloakileijat kukkivat
kesäkuun alkupuolelta heinäkuun puoliväliin. Koska lajikkeita lisätään usein
siemenistä, kukkien väri ja korkeus vaihtelevat. Ne ovat kestävyydeltään melko
hyviä tai erinomaisia lajikkeesta riippuen. Lumipeite on eduksi.
Tunnetuimpia jaloakileijan viljelymuotoja ovat Pohjois-Amerikassa jalostetut McKana-lajikkeet. Viime vuosina suosioon ovat nousseet myös tiheät Music- ja Songbird-lajikkeet, joiden näyttävät kukat saattavat tuoksuakin. Tavallisesti akileijan kukat nuokkuvat, mutta jalostajat ovat tuottaneet ylöspäin avautuvia lajikkeita.

Korkeus: 40–100 cm.
Kukinta: kesä–heinäkuu. Kukat ovat yksi- tai kaksiväriset ja valkoiset, keltaiset, punaiset tai siniset kaikissa eri sävyissään.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo. Kasvualusta tuore, läpäisevä, keskiravinteinen, 30–40 cm syvä.
Taimiväli: 35 cm.

Etsi lähin jälleenmyyjä